Tämä on asiak­kaan kertomus asia­kas­suh­teesta. Todet­ta­koon heti alkuun, että tästä on maksettu minulle, jutun kirjoit­ta­jalle —  palk­kiona on mansik­ka­laa­tikko kotiin­kul­je­tuk­sella.

Ensim­mäinen koske­tuk­semme Tulevaisuuden Kasvupolut Oy:n kanssa oli myyn­nin­val­men­taja Kenneth Öster­bergin myyn­ti­se­mi­naari. Janne Karjulan kanssa olin viet­tänyt armei­jassa yhteisiä hetkiä soti­las­ko­dissa munk­ki­kah­vien äärellä ja olimme speku­loi­neet milloin elämästä, milloin armei­jaan liit­ty­västä hajo­tuk­sesta. Vuosia myöhemmin ystä­vyyden jatkuessa jonain tammi­kui­sena päivänä Janne soitti Kasvupolkujen asialla ja halusi myydä meille liput Kennethin semi­naa­riin. Tylytin myyn­ti­se­mi­naarin vain nuorten myyn­ti­tyk­kien turhaksi fiilik­sen­ko­ho­tus­päi­väksi, mutta sinnik­käästi Janne jatkoi. Päädyt­tiin yrit­tä­jä­vel­jes­teni kanssa siihen, että anne­taan itsel­lemme mahdol­li­suus. Kokemus oli hyvä, eikä semi­naari ollut­kaan vain nuorten poikien auto­näyt­tely Flamin­gossa, vaan aidosti myyn­ti­työn arvos­tusta ja amma­til­lista itse­tuntoa kohot­tava perjan­tai­päivä.

Myyn­ti­se­mi­naa­rissa Kasvu­po­luilta myyn­ti­joh­taja Jani ja toimi­tus­joh­taja Antti varo­vasti ehdot­tivat pala­veria lähi­vii­koille, mutta kiel­täy­dyimme. Suhtau­tu­mi­semme konsult­ti­fir­maan oli karkeasti saman­lainen, kuin mihin tänä päivänä törmää monissa keskus­te­luissa. Konkretia loistaa pois­sao­lol­laan, viisas­tel­laan lähinnä henki­sillä arvoilla ja mita­taan tuloksia sitten vain fiilis­poh­jai­sesti.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Janne oli tullut meille myyjäksi, ja hän ehdot­tikin Antin tarjoamaa lounasta Gatessa Vantaan Äyri­tiellä. Muistan ahdis­tu­neeni koko Busi­ness Parkista ja ehkä samalla hetkellä koko yrit­tä­jyy­destä. Ajat­telin, että tällai­seen marmo­ri­lat­tioin kuor­ru­tet­tuun lasi­pa­lat­siin tule­minen on maalaus­fir­malle lopun alkua ja kertoo enemmän työha­lut­to­muu­desta ja tärkei­le­misen tarpeesta kuin paikasta, jossa seinän ja katon maalaa­mista voisi kehittää.

Lounaan jälkeen Kasvupolkujen kahvi­huo­neessa Antti kysyi, voisiko Kasvu­po­luista olla apua Sorco­lo­rille? Heitin vastauk­seksi, että “eivät terveet tarvitse paran­tajaa, vaan sairaat”. Tämän lauseen kanssa jouduin kyllä myöhemmin häpeään. Vaikka se olikin huumo­rilla heitetty, kertoi se enemmän ajatus­maa­il­mas­tani ja suhtau­tu­mi­sesta ulko­puo­li­seen apuun liike­toi­minnan kehit­tä­mi­sessä, kuin itse­var­muu­desta tai illuusiosta liike­toi­minnan ja sen proses­sien valmiu­desta.

Päädyimme lopulta Kasvupaja-hank­kee­seen, jota pidin ylihin­tai­sena ja turhana. Miksi sitten suos­tuin veljieni kanssa mukaan sellai­seen, johon emme lähtö­koh­tai­sesti oikein usko­neet? Vastaus voi olla siinä, että huoma­simme Antin aidon arvos­tuksen ja kiin­nos­tuksen yritys­tämme kohtaan. Kun joku ulko­puo­linen sanoo, että näkee ison mahdol­li­suuden aloit­ta­mas­samme liike­toi­min­nassa, siirtää kyyni­syyden syrjään ja ajat­telee, että raha ei ehkä olekaan ainoa moti­vaatio kehusa­noissa ja kannus­tuk­sessa.

Kasvu­pajan jälkeen istuimme taas (myynti)palaverissa Antin kanssa vuonna 2016, kun Antti kysyi Sorco­lorin liike­toi­min­taan liit­ty­vistä unel­mista. Sanoin halua­vani joskus saavuttaa kannat­ta­vasti 5 miljoonan liike­vaihdon. Ei olisi uskonut, että tätä kirjoit­taessa tavoite on jo täyt­tynyt. Myöhemmin teimme kolme­vuo­tisen sopi­muksen ja pitkä­jän­teisen suun­ni­telman koko yrityksen kehit­tä­mi­sestä sekä viemi­sestä maalausalan edel­lä­kä­vi­jäksi ja suun­nan­näyt­tä­jäksi. Olin vielä silloinkin vastaan niin pitkää sopi­musta, mutta päätöstä ei ole tarvinnut katua.

Välillä suuntaa on tarvinnut yhdessä korjata ja miettiä missä asioissa tarvit­semme eniten ulko­puo­lista näke­mystä ja osaa­mista. Konsult­ti­fir­moista tyypil­li­sesti ajatel­laan, että yrityk­sille myydään kymme­nien tuhan­sien arvoinen koulu­tus­päivä kahvilla ja sämpy­lällä ja sitten odote­taan jonkin ihmeen tapah­tu­mista. Tällä koke­muk­sella uskallan sanoa, että jos tarjottu sopimus on alle vuoden mittainen, ei siihen ole mitään järkeä tarttua.  Perustan näke­myk­seni sille, että myös konsult­ti­firman tulokset ja onnis­tu­minen pitää pystyä mittaa­maan nume­roissa ja suoraa tulok­sessa. Yksi lauan­tai­päivä hotellin kokous­huo­neessa voi tehdä piikin tilas­toihin, mutta yhtä lailla sen on voinut aiheuttaa joku firmasta riip­pu­ma­tonkin syy. Kun liike­toi­minta kasvaa ja kannat­ta­vuus paranee ei enää tarvitse miettiä, onko tunti­las­kutus kohtuuton tai osai­siko nämä asiat kuitenkin speku­loida ihan vain kave­ri­po­rukan kanssa. Eikä ulko­puo­linen näkemys tarkoita sitä, että joku tulee ja tekee yrityksen toimin­nassa ja kult­tuu­rissa muutoksen tai jopa suuren mullis­tuksen.

Kasvu­val­men­tajan tai konsultin — mitä termiä sitten käytäm­me­kään — tehtävä on avoimen, rehel­lisen ja luot­ta­muksen ilma­pii­rissä auttaa yrit­täjiä ja valmen­net­tavia ymmär­tä­mään ympä­rillä olevat mahdol­li­suudet ja saada yrit­täjät usko­maan itseensä sekä vielä käyt­tä­mään oma poten­ti­aa­linsa maksi­maa­li­sella tasolla päivästä toiseen. Silloin ei ole kuin voit­tajia. Asiakas saa paremman palvelun tai tuot­teen, asia­kas­yritys paremman kannat­ta­vuuden, konsultti palkan, konsult­ti­firma hyvän katteen ja valtio verot.

Kerrot­ta­koon loppuun, että ajatus tämän tarinan kirjoit­ta­mi­sesta lähti kirjoit­ta­jalta itsel­tään. Havain­tojen ja koke­musten perus­teella yleinen ilma­piiri yrit­tä­jien keskuu­dessa on sellainen, että ulko­puo­linen halli­tuksen jäsen on auto­maat­ti­sesti hyvä ratkaisu, mutta konsult­ti­firman asiak­kaana olet joutunut puijaa­misen uhriksi. Tämäkin asia sai minut ehdot­ta­maan Antille asia­kas­ta­rinan kirjoit­ta­mista.  Ja kyllähän se ilmainen mansik­ka­laa­tikko saa vaimon mielen iloi­seksi. Mieluummin sitä vähän aikaa kirjoittaa, kuin lähtee poimi­maan mansi­koita.

Miika Soronen
yrit­täjä, Sorcolor Oy

Lataa Kasvupolkujen ilmaiset pikaop­paat yrityksesi kehittämiseen »